Ykköspalkittu Lankinen kiersi Pihkalassa kunniaa toisen jakson alussa ja tällä lyönnillä syntyi kaksi juoksua - juoksut, joilla KaMa voitti jakson 0-2 ja nappasi yhden sarjapisteen. Kunniajuoksu jäi LP-kasvatin uran viimeiseksi pääsarjatasolla ja sarjapiste, ne olivat lopulta kaikki hyvin isoja.
Kankaanpään Mailan kausi oli vaikea ja suoria kolmen pisteen voittoja kertyi runkosarjassa vain kaksi kappaletta - toinen näistä runkosarjan päätöskierroksella, kun Oulu kaatui KaMan käsittelyssä. Avausjaksolla Lankinen löi kolme juoksua, kun Kankaanpää voitti lukemin 1-5. Toinen jakso päättyi 2-3 lukemin ja Lankinen toi KaMan kolmannen juoksun - juoksun, jolla lopulta kolme pistettä matkasi satakuntaan. Lankinen palkittiin jälleen ykköspalkinnolla ottelussa, joka olisi saattanut jäädä hänen uran viimeiseksi ja pahimmillaan ura olisi päättynyt suoraan putoamiseen. Näin ei kuitenkaan käynyt.
Ottelu jäi ”Lamun” uran viimeiseksi runkosarjassa. Edessä oli kuitenkin uusintaottelu, sillä suoraa putoamista ei ratkaista, kuin sarjapisteillä, joita Kankaanpäällä sekä Kempeleen Kirillä oli yhtä monta päätöskierroksen jälkeen. Kyseessä oli vasta viides kerta pääsarjatason historiassa, kun suora putoaminen ratkaistaan uusintaottelun myötä.
Ottelusta muodostui lopulta lähes neljä tuntia kestänyt trilleri. Lopulta edettiin kotiutuslyöntikisaan, jossa Kiri onnistui aloittavalla yhden juoksun teossa. Tasoittavalla yksi kaikkien aikojen lyöjistä, Sami Joukainen, sivalsi pallon keskisaumaan ja tasoitti lukemat. Tiedossa oli, että seuraava onnistuminen tiputtaisi Kempeleen Kirin sarjaporrasta alaspäin ja Kankaanpää jatkaisi taistelua sarjapaikkansa säilyttämisestä. Ja näin siinä kävi, kun Lankinen löi ottelun päättäneen juoksun ja juhlat olivat valmiit.
Karsintasarjassa KaMa sai vastaansa Siilinjärven ja ottelusarja sai päätöksensä suoraan kolmessa ottelussa, kun Kankaanpää vei 3-0 ja varmisti pelaavansa Superpesistä myös jatkossa. Yhtä ei kuitenkaan enää mukana nähtäisi, sillä niin ikään päätöksensä sai myös Jukka Lankisen ura pääsarjatasolla. Kausi ei ollut helppo eikä ollut kaukana, että se olisi päättynyt katastrofiin, mikäli joukkue olisi pudonnut Ykköspesikseen. Lopulta kausi ja ura päättyivät kuitenkin voitonjuhliin.
Voidakseen lopettaa, on joskus pitänyt aloittaa. Ennen värikästä ja vaiherikasta uran loppua, ehti Lankinen nähdä ja kiertää pesäpallon parissa. Kaikki sai alkunsa Loimaalta.
– Oma pesisharrastus alkoi LP:n pesiskoulusta 6- tai 7-vuotiaana sisarusten vanavedessä. Kaikki ikäluokat ja sarjatasot piirisarjasta Superiin tuli koluttua valkovihreä peliasu päällä. Kyllä sitä nuorena kesän kohokohta oli ehdottomasti pesisleiri, jota odotettiin, kuin kuuta nousevaa. Pesistä elettiin ja hengitettiin 24/7. Muistan myös käyneeni katsomassa kaikki edustusjoukkueen pelit ja kentällehän piti lähteä jo tuntia ennen peliä että saa varmasti hyvät paikat, Lankinen muistelee.
Vuonna 2000 Lankinen pelasi Loimaan Palloilijoiden B-pojissa. Samana kesänä tilille kertyi myös uran ensimmäinen arvo-ottelu, kun Lamu esiintyi B-poikien Itä -Länsi -ottelussa. Samassa joukkueessa pelasi nykyisistä aktiivipelaajista mm. Henri Puputti sekä Matti Latvala. Vuonna 2001 samaisessa arvo-ottelussa mies pokkasi ykköspalkinnon, kuten myös vuotta myöhemmin A-poikien Itä -Lännessä. Neljäs arvo-ottelu kertyi tilille vielä vuonna 2005 A-poikien ottelusta.
Vuonna 2000 tapahtui myös se, minkä Lamu kertoo parhaaksi muistokseen vuosilta kasvattajaseurastaan.
– Kyllä se paras muisto on B-poikien suomenmestaruus. Hieno kausi huipentui kotiyleisön edessä kultajuhliin. Jos en väärin muista, oli ottelussa yli tuhat katsojaa, Lankinen kertoo.
Muistoja on jäänyt myös ihmisistä ympärillä:
– Junnuissa meillä oli aina hyvä joukkue sekä mahtavat koutsit Kari Altti ja Jarmo Kalttonen, joiden kanssa jaettiin niin ilot kuin surut monta vuotta. Harri Vaaranmaalla oli iso merkitys siirryttäessä aikuisten sarjoihin. Häneltä oppi paljon pelin taktista puolta, Lamu kertoo.
Omaksi nuoruuden idolikseen mies nimeää Jouni Korkiamäen. Lankisen debytoidessa Superpesiksessä kaudella 2001, pelasivat nämä miehet kauden samassa joukkueessa. Tulevana sunnuntaina ”Korkki” ja Lamu palaavat jälleen samalle kaarelle, 18 vuoden tauon jälkeen.
– Oma idolini nuorena oli Jouni Korkiamäki, jonka kanssa pääsin myös pelaamaan Superpesistä vuonna 2001. Korkki oli parhaimillaan röyhkeä ja monipuolinen mailataituri, jonka pelaamista oli ilo seurata, Lankinen sanoo.
Debyyttikausi Superpesiksessä päättyi Loimaan Palloilijoiden osalta putoamiseen, kun sarjataso vaihtui kaudeksi 2002 Ykköspesikseen. Lamu edusti LP:tä vielä kaudet 2002 sekä 2003 Ykköspesiksessä kuuluen molemmilla kausilla joukkueen parhaisiin kotiuttajiin. Entiset joukkuekaverit muistelevat ”Manki” Lankista hyvin miettein:
– Ensimmäiseksi erittäin ylpeä, että olen saanut olla joukkuekaveri niin hienon pelurin kanssa ja olen vilpittömästi onnellinen minkälaisen uran Lamu pelasi. Minun arvoasteikossa korkealla, Petri Köykkä kertoo.
– Sen muistan, että mitä kovempi paikka niin sen vähemmän jätkä jännitti. Ei koskaan ollut suulain kaveri, mutta kun oli asiaa niin kaikki kyllä kuunteli. Sitten ehkä muistiin on jäänyt Suzuki PV, jolla Lankinen uskollisesti sahasi treeneihin ja Kulmalan Pertti antoi sille lempinimen ”Manki”, Köykkä jatkaa.
– Lamu oli viimeisen päälle joukkuepelaaja eikä tehnyt koskaan itsestään suurta numeroa. Iso rooli sisä- ja ulkopelissä ja aika monta kertaa tiukoissa paikoissa Lamu löi ratkaisevat pinnat jäätävillä lyönneillä. Rauhallinen ja fiksu kaveri kentällä ja kentän ulkopuolella. Kaiken puolin hyvä jätkä, kuvailee JP Koivisto.
Oman tarinansa Lankisesta kertoo ja muistelee myös Joni Kalttonen mutta se on parempi jättää julkaisematta, sillä pesäpallon kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
Lamun tie vei kaudeksi 2004 Kankaanpään Mailaan. Satakunnasta löytyi paikka miehelle, sillä lukuunottamatta Hyvinkään Tahkossa pelattua 2009 kautta, edusti Lamu uransa loppuun KaMaa. Kaikkiaan tuo mittava ura tuli lopulta kattamaan lähes 200 ottelua miesten Ykköspesistä ja lähes 300 ottelua Superpesistä. Koti ja arki löytyy edelleen Kankaanpäästä.
– Elämä on nyt asettunut Kankaanpäähän. Päivät kuluu pääsääntöisesti töissä ja illat lasten (Mikael 4v. ja Neeariina 2v.) kanssa touhutessa. Peliuran jälkeen on ollut myös aikaa tennikselle, jota olen parisen vuotta pelannut paikallisen Nastaset -seuran riveissä, mies kertoo.
Loimaan Palloilijoiden miesten joukkue lähti kuluvaan kauteen kovin tavottein - mikäli poni menee maaliin asti, tarkoittaa se, että kaudella 2020 pelataan Loimaalla Ykköspesistä. Tähän asti voidaan todeta, että aikataulussa ollaan. LP porskuttaa etelälohkon piikkipaikalla ja ehkä hieman takkuilevan alun jälkeen, on pelin suunta ollut nousujohteinen.
Sunnuntaina joukkue saa vastaansa kotikentällä Jokioisten Koetuksen. Suurin huomio ottelussa tulee kiinnittymään Jukka Lankiseen, joka palaa nyt kotiin, 16 vuoden tauon jälkeen.
– Hyvällä fiiliksellä lähdetään pelaamaan.Varmasti tulee olemaan perhosia vatsassa, sillä viime kerrasta LP:n paita päällä on toistakymmentä vuotta aikaa. Tavallaan nyt ympyrä sulkeutuu, kun palataan sinne, mistä kaikki aikoinaan alkoi. Odotan, että pystyn edelleen dominoimaan kentällä, Lankinen virnuaa.
Lankisen paluusta Palloilijoihin on puhuttu yhden ottelun mittaisena mutta selvää on, että joukkue olisi avosylin valmis ottamaan kokeneen pelurin vahvistamaan loppukauden mittaista matkaa. Joukkueen sisällä jo vitsailtiin, eikö samoilla alkulämmöillä kulkisi koko syksy.
Tulevaisuus näyttää sen, mutta selvää on, että Lankisen 16 vuoden mittainen matka palaa kotipysäkille sunnuntaina ja ympyrä sulkeutuu klo 15, kun ottelu vihelletään käyntiin Loimaan pesäpallostadionilla.
Kuva: Juha Levonen
Copyright Loimaan Palloilijat Junioripesis ry. • Tietosuojaseloste • Palvelun toteutus: JPmedia
