Iivosen lukkariveljekset samassa kotipesässä

Monille pelaajista ottelu oli ensimmäisiä, ellei peräti ensimmäinen miesten ottelu. Yksi heistä oli nuori lukkarilupaus, Joona Iivonen. 13-vuotias, siihen aikaan kädet pystyssä 146 senttimetriä pitkä ja varsin ujo tulevaisuuden toivo ei varsinaisesti jättänyt ottelussa itsestään kuvaa, että tässä kovapäinen kultakimpale. Ottelun vapaataipaleiden lukumäärä vaihtelee kertojasta riippuen kymmenestä ylöspäin. 

Myöhemmin voitiin todeta, että kesän vapaataipaleet sattuivat nuorelle pojalle samaan peliin. Jännitystä? Ehkä, mutta loppukesänä siitä ei ollut tietoakaan. Taival miesten peleissä alkoi hankalasti mutta kauden päätyttyä oli helppo todeta, että kesän aikana 14-vuotta täyttänyt poika kuului jo sarjan parhaisiin lukkareihin. Kehitys poiki sen, että seuraavia syntymäpäiviä juhlittiin reilun viikon verran myöhässä kesällä 2015 edustusjoukkueen debyytin muodossa. Joonasta tuli seurahistorian nuorin edustusjoukkueessa pelannut pelaaja, kun ensimmäiset piikkarin pistot suomensarjassa painettiin kenttään Porissa keskiviikkona 17. päivä kesäkuuta vuonna 2015. 

Joonan debytoidessa oli samassa ottelussa Palloilijoiden riveissä mm. Jaakkolan veljekset sekä pelinjohtajana Jussi-Pekka Niittymäki. Porin kesäisessä keskiviikossa tuskin edes edellä mainitut olisivat uskoneet, mikäli heille olisi kerrottu, että samat kaverit etenevät yhdessä kaksi vuotta myöhemmin pelaamaan Superpesiksen karsintasarjaa perinteistä Oulun Lippoa vastaan.

Joonan seuraaviin vuosiin mahtui mm. SM-kultaa C-ikäluokassa Kankaanpään Mailan riveissä. Kaudella 2016 päävastuu oli LP:n edustusjoukkueen lukkarina ja samalla ajatuksella lähdettiin kauteen 2017. Nuori lupaus oli kuitenkin siirtynyt Pöytyän Ykköspesis -joukkueen miehistöön mutta kaksoisedustuksen turvin pelillinen vastuu pääasiassa piti löytyä Loimaalta, kasvattajaseuran väreistä. Ajoittain toisen epäonni antaa toiselle mahdollisuuden ja näin kävi, kun Pöytyän Sami Virron sairastuminen avasi Joonalle mahdollisuuden Ykköspesiksessä. 

Kausi alkoi miesten suomensarjassa toukokuussa, kun sadan katsojan edessä LP:n miehet hakivat sarjapisteet Helsingin Meilahdesta. Kausi päättyi elokuun lopussa Mustapekka Stadionilla Oulussa lähes tuhannen katsojan edessä Superpesis -karsinnoissa. Ottelussa kakkospalkinnolla palkittu Joona oli kulkenut aikamoisen matkan, kun reilussa kolmessa vuodessa maakuntasarjassa debytoinut nuori lukkarispoika olikin yhtäkkiä itsevarmuutta uhkuen taistelemassa perinteistä Oulun Lippoa ja sen Superpesis -miehistöä vastaan noususta pääsarjatasolle. 

Kolmen kauden mittainen matka Kumilassa on nyt takana ja on aika palata kotiin, joka tässä yhteydessä tarkoittaa kasvattajaseuraa, Ykköspesikseen kaudeksi 2020 noussutta Loimaan Palloilijoita. 

– Erittäin mukavaa ja hienoa palata kasvattajaseuran väreihin, etenkin kun nousu Loimaalla tapahtui, Joona kertoo.

Aiemmin nuorempana Joona aiheutti kysymysmerkkejä, eikä suotta - niin nopeasti ura eteni. Väkisinkin nuoren lukkarin kohdalla heräsi kysymys, pärjääkö hän milloin missäkin. Sarja kerrallaan Joona osoitti pärjäävänsä. 

Nyt takana on kolme kautta Ykköspesistä lukkarina ja vaikka nuori mies on vasta 19-vuotias, on hänellä jo takanaan hyvä määrä pelejä. Ensi kausi on neljäs ja tavoitteet on sen mukaiset.

– Ensi kesän tavoitteena on olla joukkueen ulkopelissä johtavana pelaajana ja sarjassa yksi parhaimmista lukkareista, Joona jatkaa.

Siinä missä Joonan tarina on vienyt kovaa vauhtia eteenpäin, on taustalla kirjoitettu samaan aikaan toista tarinaa. Iivosen lukkariveljeksistä nuorempi, Elmeri, on kasvanut todelliseksi pelimieheksi isoveljensä jalanjäljissä. Viimeksi C-poikien aluesarjassa veljekset pelasivat samassa joukkueessa mutta nyt he kuuluvat LP:n Ykköspesis -miehistöön, eikä sattumalta, sillä niin poikkeuksellisista veljeksistä on kyse. Molempien veljesten kohdalla on lahjakkuutta hehkutettu, eikä suotta. Vuorollaan ovat veljekset myös näitä odotuksia täyttäneet ja jaksaneet yllättää. 

Kausi 2019 oli Elmerille ensimmäinen kokonainen miesten edustusjoukkueessa Loimaalla. Kauden voi sanoa menneen nappiin mutta se on vähättelyä. Elmeri, 15-vuotias poika, löi ällikällä niin omat, kuin vastustajat. 

– Ilolla seurasin viime kauden otteita sen mitä ehdin. Itsevarma kaveri ollut aina ja sen huomasi varsinkin pudotuspeleissä, isoveli-Joona luonnehtii nuoremman veljen kautta.

Kauteen lähdettiin ajatuksella, jossa Aleksi Lehtimäki kantaa päävastuun kotipesässä, kun taas Elmeri soittaa ”kakkosviulua”, eli pääsee syöttelemään tietyn määrän pelejä. Ennen varsinaisen kauden alkua Elmeri pääsi syöttelemään muutaman harjoitusottelun. Poika käytti paikkansa ja vakuutti kaikki esiintyen ilmiömäisesti. 

– Ennen harjoituspelejä odotin 1-2 peliä kesällä miehissä, mutta kun pääsin pelaamaan harjoituspelejä lautasen ääressä ja sain onnistumisia niin oli sellainen fiilis, että pystyn taistelemaan lukkarin paikasta. Yllätyin kyllä siitä, että pärjäsin noin hyvin miesten peleissä, Elmeri Iivonen kertoo.

Joukkueen tavoite oli kuitenkin kova, sillä silmissä kiilsi nousu Ykköspesikseen. Elmeri onnistui harjoituspeleissä, Elmeri onnistui runkosarjassa, mutta riittäisikö rahkeet aina nousuun asti... Jälkikäteen pohdinta tuntuu tyhmältä, sillä tuo 15-vuotias poika oli yhä parempi, kun pudotuspelit alkoivat. Nuori lukkari sai osakseen uransa ensimmäisten pudotuspelien aikana jopa kohtuuttoman kovaa psyykkausta vastustajien toimesta. Samoin, kuin isoveli sai aikoinaan. Täysin eleettömästi nuorukainen kuunteli räksytystä ja lähinnä syttyi lisää, sillä aina nuo suunsoittamiset Elmeri kuittasi suorituksillaan ja sai vastustajat näyttämään tyhmiltä. Aivan, kuten isoveli toimi aikoinaan. 

Kesän suurimmaksi opiksi Elmeri nimeää miesten ottelut. Kausi meni yli odotusten mutta tulevalle talvikaudelle löytyy kehityskohtia.

– Fysiikkaa pitää parantaa paljon talvella ja tehdä tietysti enemmän toistoja lajin parissa, Elmeri sanoo.

Elmerin pelaajapolussa on paljon samaa, kuin isoveli-Joonan vastaavassa. Jo juniorivuosina molemmat veljeksistä pelasivat vanhempien kanssa ja Elmeri urakoikin vuonna 2015 peräti kolme perättäistä pesäpalloleiriä, kun lukkarilupaus nähtiin LP:n väreissä niin E-, D-, kuin myös C-ikäisten leireillä. Ensimmäiset miesten ottelut astuivat kuvaan kaudella 2017, kun Elmeri debytoi miesten maakuntasarjassa vierasottelussa Turussa. Joonan tavoin Elmeri oli 13-vuotias astuessaan aikuisten sarjoihin. Tosin, Elmeri oli aiemmin samana vuonna täyttänyt 13, kun taas Joona täytti 14 kesken ensimmäisen kauden. Elmeri aloitti jokeripaita päällänsä mutta pääsi pian lukkaroimaan, ja kuten arvata saattaa, ei enää paikastaan luopunut. Maakuntasarjan taso lukkareiden osalta ei päätä huimannut mutta silti maininnan arvoista, että Joonan tavoin pystyi myös Elmeri pelaamaan ensimmäisellä miesten kaudellaan niin, että hyvällä omallatunnolla oli syytä Elmeri nimetä sarjan parhaiden joukkoon, ellei jopa parhaaksi.

– Oman veljen kanssa samassa joukkueessa treenaaminen on hyvä juttu. Tuo varmasti motivaatiota molemmille harjoitteluun, kun pienestä asti pelattu ja treenattu kotona yhdessä, Joona kertoo.

– Todella outo fiilis, mutta samaan aikaan todella hieno. Viimeksi oltiin samassa joukkueessa 2016, kun Joona pelasi Loimaalla aluesarjaa C-pojissa ja ajattelin, että se oli viimeinen kerta kun ollaan samassa joukkueessa, mutta eipä ollut. Oma veli kun taistelee samasta paikasta, kuin itsekkin, niin kyllä se motivaatiota tuo todella paljon. Pakko myöntää, kova haaste on vastassa, Elmeri jatkaa.

Kesällä 2018 Joonan kiertäessä Suomea Pöytyän Ykköspesis -miehistön mukana, rikkoi pikkuveli Loimaalla veljen nimissä olleita seuraennätyksiä. 20. päivä kesäkuuta 2018, eli lähes päivälleen kolme vuotta Joonan vastaavasta, debytoi Elmeri LP:n edustusjoukkueessa vierasottelussa legendaarisella Pihkalan Pesäpallostadionilla. 14-vuotiaasta Elmeristä tuli tällöin seurahistorian nuorin edustusjoukkueen pelaaja, ja Joonan ennätys pyyhittiin toiselle sijalle.

Veljesten tarinoissa on paljon samaa ja selvää on, että Elmeri on kulkenut Joonan jäljissä. Pikkuveljen valintaan ulkopelipaikan suhteen vaikutti tietysti isoveli, ja selvää on myös se, keneltä on eniten otettu pikkuveljen toimesta mallia.

– Ensinnäkin kiitos Joonalle, että laittoi mut pienenä lukkariksi ”aikuiset vastaan lapset” -peliin. Siitä se kiinnostus lähti lukkarin tonttia kohtaan. Joonan kanssa ollaan pienenä paljon kisailtu lukkarointiin liittyviä kisoja ja Joona on myös antanut muutamia taktisia vinkkejä, ne on opettanut paljon, Elmeri kertoo. 

Myös nuoremman veljen tavoitteet ovat selvillä, niin lyhyemmällä, kuin myös pidemmällä tähtäimellä.

– Ensi kesän tavoitteet on pysyä terveenä ja parantaa kaikkia osa-alueita. Pidemmän ajan tavoitteet on tietysti pelata Superpesiksessä ja jos sinne asti pääsen, niin mikä olisi hienompaa, kuin pelata Superia Loimaan Palloilijoissa, Elmeri päättää.

Nähtäväksi jää, miten nämä veljekset seuraavaksi yllättää mutta varmaa on, että heistä kuullaan vielä. Ja paljon. Ja mikä hienointa, veljekset pääsevät nyt kilpailemaan keskenään. Palloilijoiden tilanne on hyvä, sillä joukkueessa on kaksi lukkaria, jotka ovat omia poikia, ja omaavat kolmen A:n luottoluokituksen lautasen ääressä. 

Kilpailusta huolimatta - tai juuri siksi - molemmat puskevat varmasti toisiaan entisestään eteenpäin. Molempien pelureiden puheista paistaa läpi ääretön keskinäinen kunnioitus ja tyytyväisyys, kun veljekset saavat pitkästä aikaa kutsua toisiaan myös joukkuekavereiksi.